tyopaikan ikuinen roskakori
Anteeksi

Työpaikan ikuinen roskakori

Astut työpaikan kahvioon. Lähes välittömästi keskustelu hiljenee, ja tilaan laskeutuu vaivautunut hiljaisuus. Hitto, et taaskaan tajunnut katsoa, että ketkä kaikki ovat jo lähteneet kahville, mietit. Tällä kertaa taukohuoneessa on koko kiusaajakööri, myös se pahin kaikista.

Näet, että hän katsoo sinua ilkeästi hymyillen. ”Jaahas”, mies tuumaa katsoen sinua samalla halveksien, ”perähikiän oma pikku pimpohan se sieltä tepsuttelee tulemaan”, mies veistelee ja räjähtää nauramaan.

Muut tirskuvat mojovalle sutkautukselle perässä. Tällä kertaa nauruun yhtyy myös Seija, jota olet tähän saakka pitänyt jotakuinkin ystävällisenä työkaverina.

Et sano sanaakaan. Yrität urhoollisesti hymyillä, ja astelet kahviautomaatille. Tunnet, kuinka joka ikinen huoneessa olija tuijottaa sinua. Tuijottaa, ja toivoo, että mokaisit jotenkin. Kompastuisit, tiputtaisit kupin, tai läikyttäisit nyt edes kahvia rinnuksillesi. Mitä vain, jotta kööri saisi lisää aihetta naurulleen.

Tällä kertaa tuotat heille pettymyksen. Pääkonkari kääntyy selin, ja sanoo isolla äänellä: ”Eiköhän lähdetä, kun ilma juuri saastui”, ja nousee rehvakkaasti tuolista. Myös muut säälittävät lampaat seuraavat johtajan perässä.

Katsot Seijaa suoraan silmiin. Hän kääntää katseensa lattiaan. ”Säälittävä raukka”, ajattelet mielessäsi vihaisena.

Työpaikan ikuinen roskakori

Iltapäivällä osastollenne tulee talon ulkopuolelta palkattu luennoitsija keskustelemaan yhteishengestä, sekä sen vaikutuksesta työilmapiiriin.

Kööri istuu omassa ryhmässään huoneen takaosassa, mutta luennoitsija on ammattilainen. Kesken kaiken hän päättääkin hajottaa kuppikunnat, ja käskee jokaisen vaihtaa paikkaa siten, että vanhoja ryhmittymiä ei enää ole.

Sinä joudut samaan ryhmään pahimman kiusaajan kanssa. Mies aloittaa saman tien uuden ryhmän manipuloinnin sinua vastaan. Jokainen työpaikalla tietää, että mies vihaa sinua, ja jos joku erehtyy hänen nähtensä olemaan sinun puolellasi, jyrää hän myös uuden ystäväsi.

”Just joo”, mies aloittaa, mulkaisee sinua halveksien ja kääntää teatraalisesti katseensa ylös. ”Kaikkien taukkien kanssa sitä joutuukin päivänsä viettämään, vai mitä”, mies mutisee ja tönäisee kyynärpäällään vierustoveriaan iskien samalla silmää.

Seuraat mielenkiinnolla, miten Henkka suhtautuu miehen provosointiin. ”Niin”, Henkka sanoo hiljaa, ja yrittää olla näkymätön.

Luennoitsija antaa jokaiselle ryhmälle tehtävän. Kaikkien pitää kirjoittaa jokaisesta kyseisessä ryhmässä olijasta jotakin mukavaa niin, ettei toiset näe, kuka kirjoittaa ja mitä. Tarkoitus on, että tilaisuuden lopuksi luennoitsija lukee jokaisen henkilön saamat kommentit.

Luennoitsija täsmentää, että kommentteihin saa kirjoittaa ainoastaan ja vain positiivisia ja mukavia asioita.

Lopulta kaikki ryhmät ovat saaneet tehtävän tehtyä. Luennoitsija lukee kommentteja, ja huoneessa on iloinen, jopa toverillinen ilmapiiri. Ihmisiä naurattaa heidän saamansa mukavat ja mieltä lämmittävät kommentit.

Kunnes tulee sinun nimesi. Luennoitsija ei sano hetkeen mitään, katsoo vain lappua. Näet hänen ilmeestään, että hän on täysin ulalla, eikä tiedä, miten etenisi.

”No niin”, hän sanoo, ja yskäisee vaivautuneesti. ”Tässä lapussa ei valitettavasti ole yhtään positiivista kommenttia”, hän jatkaa hiljaa, ja kääntyy katsomaan ihmisiä huoneessa tyrmistyneenä.

Kaikki ovat hiljaa. Tunnet, kuinka veri pakenee päästäsi, ja olet varma, että kohta pyörryt. Yi kaksikymmentä ihmistä tuijottaa sinua. Osan ilmeistä on luettavissa sääliä, osan pelkkää pahantahtoista ivaa.

”Jokohan typykkä viimein tajuaa, ettei ole kovin tervetullut tähän työyhteisöön”, pääkiusaaja hihkaisee ja räjähtää nauramaan.

”Anteeksi, mitä sanoit?” Kysyy luennoitsija kuuluvalla äänellä. ”Tuletko tänne huoneen eteen ja sanotko uudestaan, jotta me jokainen varmasti kuulemme kommenttisi”, hän kehottaa.

”Enpä kuule taida tulla”, mies sanoo tuhisten ja junttautuu paikoilleen. ”Ai, olet siis turhan huutelija vai?” luennoitsija kysyy, ja nauraa päin naamaan miehelle. ”Sellaisia onkin yllättävän paljon työyhteisöissä.

Sanoisinpa, että lähes jokaisessa”. ”Mitenkäs te muut, olisiko teistä joistakin tänne tulijaksi, jotta saamme nyt kerralla selvyyden tähän keittämäänne soppaan” hän kysyy voimakkaalla äänellä.

Kukaan ei liiku. Ei edes pääpukarin paras kaveri uskalla liikuttaa persettään tuolista. ”Niin arvelinkin”, luennoitsija sanoo ja katsoo jokaista hitaasti silmiin. ”On niin paljon helpompaa huudella toisen selän takaa omaa paskaansa ulos, eikö vain”, hän toteaa kylmällä äänellä.

Voiko, ja tarviiko, kiusaamista antaa anteeksi?

Niin hurjalta kuin tarina kuulostaakin, se valitettavasti on täyttä totta. Työpaikkakiusaaminen, ja kiusaaminen ylipäänsä, on järkyttävän yleistä vielä tänä päivänäkin.

Sen uhriksi voi joutua kuka vain, ja jokainen meistä voi yhtä äkkiä huomata olevansa myös ”peesaaja”, se paskantykittäjän paras apulainen. Ellemme pidä varaamme ja uskalla olla rohkeasti eri mieltä tarvittaessa.

Paskantykittäjän paukut loppuisivat nimittäin todella lyhyeen, jos kukaan ei lähtisi siihen apuriksi mukaan.

Mutta palataanpa kysymykseen, anteeksiantamiseen. Voiko tällaista käytöstä oikeasti antaa anteeksi? Ja miksi pitäisikään? Eikö viha ja raivo ole kuitenkin myös oikein valjastettuina mieletön voimavara, joka nostaa sinut pois tuosta synkeästä uhrin asemasta?

Kyllä ja ei, sanoisin. Raivon voimalla saat hyvällä tuurilla revittyä itsesi irti ja vapaaksi, mutta mitä sen jälkeen tapahtuu? Repiikö samainen vihan voima sinut lopulta sisäisesti kappaleiksi? Kulkeeko se kuluttavana painolastina mukanasi läpi elämän täysin turhaan?

Olisiko sittenkin parempi yrittää käsitellä asiaa, antaa anteeksi ja lopulta päästää irti?

Anteeksiantamiseenkin on supertehokkaita keinoja käytettävissä. Näitä keinoja käsittelen Kristallikerhossamme syvällisemmin, ja teen myös käyttöösi pienen oppaan anteeksiantamisen tueksi.

Sillä muistathan, mitä kevyemmin voit elämääsi elää, sen onnellisempi siitä tulee!

”Kun se muuttui perhoseksi, toukat eivät puhuneet sen kauneudesta vaan siitä, kuinka outo siitä oli tullut.
He halusivat perhosen muuttuvan takaisin siksi, mikä se oli aina ollut.
Mutta sillä oli siivet.”

Dean Jackson

Saatat myös pitää...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *