Artikkelissa ”ilmastonmuutoksen vaikutus tasa-arvoon” käsittelen naisen ja miehen välistä tasa-arvoa nykytieteeseen perustuvan erittäin vakuuttavan tiedon pohjalta.
Vuosituhansia olemme olettaneet, että nainen on aina ollut yhteisöissä alempiarvoinen mieheen nähden.
Älyn, tekniikan, ja jopa taiteen kehityksen, on oletettu syntyneen miesten tekemänä, ja naisten rooli on uskomusten mukaan ollut toimia kehityksessä mukana lähinnä miehen palvelijana.
Mutta nyt, tieteen kehittyessä, onkin tehty todella merkittäviä löytöjä, jotka kiistatta näyttävät toteen sen, että alun perin ihmiset ovat olleetkin täysin yhdenvertaisia sukupuolesta riippumatta.
Kerron sinulle tähän alkuun pienen tarinan, mikä hyvinkin on voinut olla täyttä totta 23 000 vuotta sitten ennen ajanlaskumme alkua.
Luolakerhon klaani
”Nainen osoittaa ennalta sovituin käsimerkein hänen vierellään kulkeville lapsille, mihin suuntaan heidän täytyy seuraavaksi edetä. Hitaasti he lähestyvät saalista kaukaa sen etupuolelta, saartaen lopulta eläimen kokonaan.
Mies puolestaan on lähestynyt saalista takaapäin kahden lähes aikuisen lapsensa kanssa. Ampumaetäisyydelle päästyään hän virittää hiljaa jousensa ja suuntaa osuman suoraan hirven sydämeen.
Mutta juuri, kun nuoli on osumaisillaan eläimeen, hirvi kääntyy ja nuoli kimpoaa kylkiluusta maahan. Hirvi säikähtää ja säntää vauhkona eteenpäin kohti naista.
Nainen on valmiina. Aikaisemmista saalistuskerroista oppineena hän on varautunut siihen, että hänen täytyy olla valmiina myös heittämään keihäs hurjistuneen eläimen kylkeen, mikäli he haluavat saada liharuokaa seuraaviksi kuukausiksi.
Nainen hyppää karjahtaen ylös juuri, kun hirvi on ylittämässä saarrosta, ja heittää rajulla voimalla keihään kohti hirveä. Osuma on täydellinen.
Eläin vaappuu vielä joitakin kymmeniä metriä eteenpäin, mutta kaatuu lopulta maahan menehtyneenä.
Koko klaani juoksee saaliin luo ja varmistuttuaan siitä, että eläin on eloton, aloittavat he yhdessä riemukkaan tanssin eläimen ympärillä.
Illalla, leirinuotiolla, mies tulee naisen vierelle, ja ojentaa tälle hellästi kauniin amuletin.
Mies on kaivertanut hirven luusta pienen naista esittävän korun, jonka läpi hän on vetänyt naisen punoman nahkanauhan.
Nainen katsoo amulettia ilahtuneena ja pujottaa sen kaulaansa. Heidän katseensa kohtaavat, ja suunnaton yhteenkuuluvaisuuden tunne kuvastuu molempien silmistä.
Ilman toista ei olisi toistakaan, ja kumpainenkin tietää sen vaistomaisesti. He hierovat neniään yhteen ja hykertelevät, kylki kyljessä tulen loimussa, nojaten toisiaan vasten onnellisena.”
Ilmastonmuutoksen vaikutus tasa-arvoon
Muutos aikojen alusta alkaen toimineessa tasa-arvossa tapahtui itse asiassa yllättävän nopeasti pronssikauden alkaessa. Sitä ennen ihmisrotu eli metsästäjäkeräilijän liikkuvaa elämää täysin yhdenvertaisesti keskenään.
Pronssikauden alussa alkanut ilmastonmuutoksen vaikutus tasa-arvoon on ollut todellakin hämmästyttävä.
Tuosta ajasta alkaen aikaisempi täysin yhdenvertainen kulttuuri lähti muokkautumaan sellaiseksi, millainen se valitettavasti vielä tänä päivänäkin hyvin pitkälti on, ainakin joissakin kulttuureissa.
Mitä sitten tapahtui pronssikauden alussa ilmastolle?
Ennen pronssikautta ilmasto oli äärimmäisen ennalta-arvaamaton, mistä johtuen ihmiset joutuivat liikkumaan laajalti ja lähes koko ajan, pysyäkseen ylipäänsä elossa.
Yhteisöt eivät voineet jättäytyä yhteen paikkaan, sillä esimerkiksi valtavat tulvat ja myrskyt saattoivat hetkenä minä tahansa tuhota kaiken.
Mutta todella yllättäen, pronssikauden alussa, ilmasto muuttui äkillisesti seesteisemmäksi. Tutkijat eivät vielä tänä päivänäkään pysty tarkasti kertomaan, miten muutos ylipäänsä on edes voinut olla niin nopea suhteessa aiempaan ilmastoon.
Ilmaston muuttuessa yhteisöt pystyivät asettumaan paikoilleen, ja viljelystä sekä säilömisestä, tuli yhä yleisempää.
Vuodenajoista tuli ennustettavia, ja yhteisöt alkoivat rakentamaan yhä enemmän kiinteitä asutuksia viljelystensä ympärillä.
Syntyi pieniä talouskuntia, joissa kasvatettiin viljan lisäksi myös karjaa. Satoa alettiin myös keräämään talteen.
Aiemmin ihmisten toimiessa metsästäjäkeräilijänä, ei omaisuutta juurikaan ollut, sillä olisi ollut täysin mahdotonta kantaa tavaraa mukanaan pitkien vaellusten aikana. Mukaan otettiin vain välttämättömät tarvikkeet.
Nyt tilanne oli toinen, ja myös omaisuutta alkoi karttumaan talouskunnille.
Ryöstelyt alkavat
Ilmaston muuttuessa yllättäen yhä ennustettavammaksi, pystyimme siis paremmin varustautumaan tulevaan, ja aloimme säilömään ruokaa, sekä keräämään omaisuutta ympärillemme.
Samoihin aikoihin yleistyi myös ryöstelyt ja valtaamiset eri yhteisöjen välillä. Ja tästä syystä alkoi myös kehittyä naisten ja miesten välinen epätasa-arvo.
Miehet fyysisesti vahvempina ja nopeampina pystyivät naisia paremmin puolustamaan aluetta, jolloin naisten rooli yhteisössä siirtyi enemmän avustajan rooliin.
Oli selvää, että ajan saatossa juuri tästä johtuen alettiin myös poikalapsia arvostamaan enemmän tyttöihin verrattuna yhteisön jäseninä, ja tyttöihin suhtauduttiin ennemminkin työvoimana, sekä jopa vaihto-omaisuutena, kuten vaikkapa pronssia, karjaa ja turkiksia.
Tiede teorian takana
Tätä tasa-arvo teoriaa tukee vahvat tieteelliset tutkimukset, erityisesti luututkimus, sekä ilmastonmuutoksen tutkiminen.
Nämä tieteenalat ovat olleet avainasemassa tutkimuksissa, ja niiden avulla on pystytty selkeästi osoittamaan, miten tasa-arvo on muuttunut vuosituhansien aikana.
Luututkimusten avulla esimerkiksi on pystytty kiistatta todistamaan, että ihmisten eläessä keräilijämetsästäjän liikkuvaa elämää, oli ruokavalio sekä miehillä, että naisilla, täysin samanlaista.
Toisin kuin pronssikaudella, jolloin miehet söivät ravintorikkaampaa ruokaa, ja naiset sitä, mitä miehiltä jäi yli.
Eläessämme metsästäjäkeräilijän elämää, molemmat sukupuolet osallistuivat hyvin aktiivisesti metsästämiseen sekä ruuan hankkimiseen, ja ihmiset rotuna tosiaan elivät hyvin tasa-arvoisesti.
Olihan ilman muuta selvää, että jokaisen piti osallistua aktiivisesti ruuan hankintaan, sillä muutoin olisi yhteisö kuollut hyvinkin nopeasti nälkään.
Nainen yhteisön arvostetuin jäsen
Itse asiassa monessa varhaiskulttuurissa arvostettiin naisen hedelmällisyyttä todella paljon, ja tästä johtuen naisia pidettiin usein jopa kaikkein arvokkaimpina yhteisön jäseninä.
Useasta arkeologisesta kaivauspaikasta ympäri maailman, (ajalta ennen pronssikautta), on löydetty esimerkiksi runsaasti patsaita, jotka kuvaavat naisia ja hedelmällisyyttä.
Nykytekniikan avulla on pystytty toteamaan, että vanhimmat näistä patsaista ovat jopa 25.000 vuotta vanhoja, jolloin siis elimme vahvaa metsästäjäkeräilijän elämää.
Vanhimmissa kalliomaalauksissa on myös naisen kädenjälki
On myös pystytty todistamaan, että kuuluisat vanhimmat kalliomaalaukset onkin itse asiassa maalannut miehet ja naiset yhdessä.
Valitettavasti taiteen kehittyminen luettiin automaattisesti miesten aikaansaannokseksi, koska alun perin, kun nämä vanhat kalliomaalaukset löydettiin, elettiin hyvin patriarkaalista vaihetta, eikä maalausten löytäjillä olisi voinut tullut mielen viereenkään se, että maalauksien tekemiseen olisi voinut osallistua myös nainen.
Tämän johdosta historian kirjoihin automaattisesti kirjoitettiin olettamus, että taide on lähtenyt kehittymään miehistä.
Ja tähän väärään oletukseen nojautuen oletettiin myös, että miesten aivot olisivat muutoinkin kehittyneempiä, joten kuninkaan viitta laskettiin miehen harteille, ja nainen alistettiin vieläkin alempiarvoiseen asemaan.
Raamatun näkemys tasa-arvosta
Raamatussa otetaan myös monessa kohtaa kantaa miehen ja naisen väliseen tasa-arvoon, eikä todellakaan aina niin yksipuolisesti, kuin mitä on perinteisesti totuttu ajattelemaan.
On mielenkiintoista pohtia, millainen vaikutus on ollut sen hetkisellä kulttuurilla siihen, millaisia sanavalintoja aikalaiset papyruksiinsa valitsivat.
Onhan aika lailla selvää, että tuolloin, reipas parituhatta vuotta sitten, olimme ihmisinä eläneet jo tuhansia vuosia pronssikauden tyylistä elämää, ja naisten rooli oli näiden tuhansien vuosien aikana yhä vahvemmin muovautunut palvelijan alempiarvoiseen elämäntapaan.
Palaan tähän todella mielenkiintoiseen aiheeseen syvällisemmin toisessa artikkelissa.
Ilmastonmuutoksen vaikutus tasa-arvoon
Entä mitä tapahtuu nyt, kun ilmastonmuutos on jälleen muuttumassa epävakaaksi?
Onko viimeisen parinsadan vuoden aikana selvästi vahvistunut naisten voimakas tasa-arvoon liittyvä vallankumous sittenkin luonnon aikaansaannos?
Pyrkiikö luonto järjestämään asiat niin, että rotuna olemme valmiimpia elämään tulevaa uutta metsästäjäkeräilijän elämää, mihin vääjäämättä ilmastonmuutos meidät ajaa, ja vieläpä yllättävän nopealla aikajanalla?
Jos olisimme yhtä epätasa-arvoisia, kuin mitä olimme vaikkapa vielä keskiajalla, olisi selvää, että rotuna ajautuisimme todella nopeasti sukupuuttoon.
Joten, jos haluamme pysyä elossa, meidän täytyy palata siihen, mitä olimme aikojen alussakin. Eli tasa-arvoon.
On huikeaa ajatella, että luonto pyrkii auttamaan meitä selviytymään vielä tässäkin vaiheessa, vaikka me itse olemme omalta osaltamme olleet isossa roolissa sen suhteen, että ilmasto muuttuu epävakaaksi.
Henkisen kehityksen tiikerinhyppy
Uskon myös, että henkinen kehitys, joka myös on voimakkaasti nostanut päätään viimeisten vuosikymmenien aikana, on tavalla tai toisella merkityksellinen suhteessa tulevaan muutokseen.
Mikä sen merkitys lopulta on? Miksi olemme siitä niin kiinnostuneita nykyisin? Miksi selvänäköisyys, -kuuloisuus, ja jopa kyky muokata elämäänsä henkisten työkalujen avulla, on ihmisrodulla vahvistunut voimakkaasti?
Miksi koemme nykyisin valtavaa, kasvavaa tarvetta löytää yhteyttä sisimmässämme olevan astraalisen tiedon äärelle esimerkiksi meditaation kautta?
Onko kiinnostuksen tarkoitus auttaa meitä nousemaan seuraavalle tasolle sieluina? Onko tuleva maailmaa ravisteleva muutos sellainen, että tuhoudumme fyysisenä rotuna, mutta jatkamme kehitystämme henkisellä tasolla?
Sitä ei voi meistä kukaan sanoa varmaksi, mutta varmaa on se, että muutos on jo käynnissä, ja jokainen tulee suhtautumaan siihen täysin sen mukaan, millä tasolla kukanenkin omassa kehitysvaiheessaan on.
Jos siis tunnet sydämessäsi kutsun henkisen kehityksen äärelle, sitä kannattaa kuunnella. Luonto ei nimittäin ole koskaan luonut mitään turhaan.
Valo kanssasi, my fried, elämme jännittäviä aikoja!
